Osallistujat:
Jaakko Saarela alias JaSa ja allekirjoittanut Honda CB750F '83
Mika Häkkinen alias Häkä Suzuki GR650 ' 84
Vesa Vaihoja alias Velle Honda 1100XX ' 03
Homma käynnistyi "normaalin" yllytyshulluuden kautta. Tähänhän ei tarvita kuin kaksi, jotta saadaan
niin sanotusti tilanne päälle. Vellen kanssa oltiin Sunnuntai-iltalenkillä juuri
kesäloman alettua, kun tulin maininneeksi hänelle tämmöisistä Iron Butt zydeemeistä.
Itse asiassa olin ostelemassa lippuja JeanS:n konserttiin Kalajoelle
keskiviikoksi. Homma otti tulta kerrasta - Velle on yllytyshullu kuten allekirjoittanutkin. Samalta istumalta soitetiin Häkälle,
jotta vieläkö Suska sylkee savua ja josko sitä lähdettäisiin parin päivän päästä
pikku pikku iltalenkille. Piruako sitä suunnittelemaan ja valmistelemaan isommin,
eihän tuohon mene kuin 24 tuntia eikä mitään majoituskamppeita edes tarvita.
Kevyttä kauraa - ei kun menoksi.
Niinpä sitä heinäkuisena tiistaiaamuna odoteltiin Vellen kanssa Raahelaisen huoltiksen pihassa SS1000-ajon aloitusta. Aurinko paistoi ja
ilma oli lämmin - hellettä oli selvästikkin tulossa. Häkän oli ollut määrä aloittaa ajo Oulusta ja tulla Raaheen josta me kaksi muuta sitten aloitetiin oma lenkkimme.
Pian aamu 9 tietämissä Häkä kaarsi Suskallaan Esson pihaan ja me Vellen
kanssa otettiin aloituskuitit automaatista. Lyötiin koneet käyntiin,
kaarrettin 8-tielle ja kaarettin nokka
innokkaasti kohden etelää.
Aamusta siis 9.05 homma käynnistyi osaltamme ja ensimmäisenä määränpänä oli Kokkola. Eka etappi meni pelkällä "nuoruudeninnolla". Kokkolassa
suoritettiin pikainen tankkaus (10:32) ja päätettiin pitää kahvitauko ja vaihtaa muutama sananen tulevasta vuorokaudesta.
Kiireestä ei ollut tietoakaa. Kaikilla oli hymy herkässä ja aurinkokin paistoi kirkkalta taivaalta.
Päivästä olisi tulossa todella lämmin....
Kokkolasta jatketiin matkaa Vaasaan Tämäkin pätkä meni innosta puhkuen ja
letkan tietä niellen. Jossain välissä yksi kottarainen (lintu siis) teki
itsemurhaiskun Vellen XX:ää kohden ja taisipa lintupolon elämä päättyä
siihen. Sen verran höyhenet pöllähti.. Itse sain myös yhdestä pikkulinnusta
osuman olkapäähän, mutta tuolle taisi käydä paremmin kuin Velle XX:n
kohdanneelle yksilölle.
Vaasaan saavuttaessa ajettiin ekalle
vastaantulleel huoltikselle - tankkaus (12.19), lappujen täyttö ja matkaan kohti Poria. Eka hazardi tuli Vaasassa, jossa ajetiin motarilla muutama kilometri ohi Porin
rampista kunnes huomatiin että ollaan väärällä tiellä - uukkari takaisin ja kohti Poria vielä hyvästi aikataulussa. Häkällä
taisi olla vauhti päällä kun ei merkkejä ehtinyt katsella. No ohi ne meni
minultakin, mutta Velle tarkka silmäisenä opasti meidät oikealle polulle.
Sain ajella Häkän ja Vellen beesissä koko matkan. Meillä oli tapana vaihtaa kärkipyörää joka tankkauksella - tai ainakin melkein jokaisella... Vaasa - Pori etappi olikin suunnittelemamme reitin pisin etappi ja tuolla pätkällä allekirjoittanut joutui
jonkun verran jumppailemaan lennosta. Täytyy sanoa että Vaasa-Pori väli on
ehkä Suomen tylsin pätkä - ellei jopa maailman tylsin pätkä. Ei mäkiä, ei
mutkia, ei mitään nähtävää....
Pori näytetiin saavuttavan aikataulussa kunnes hiukan ennen Poria ollut tietyö pysäytti kolmen koplan. Tuossa sitten odoteltiinkin kärsimättöminä valojen vaihtumista liki 20 minuttia - ja kaikki aika pois itse ajosta; kääk. Kokemus sekin kun ollaan
mustat Goret päällä kuumana helottava kone jalkojen välissä
yli 30 asteen helteessä. Lämpöä lisäsi paniikki kuluvasta ajasta.... Vieressä oli uutukainen
ST1 jonne yritetiin tankkaamaan ja pikaiselle tauolle samalla kuin odoteltiin valojen vaihtumista, mutta kylmäasema oli liian kylmä - se oli vielä suljettu. Siis
ei kuin takaisin jonoon. Vihdoin ja viimein päästiin liikkeelle. Poriin
saavuttaessa sukelletiin ensimmäiselle huoltikselle. Pikainen tankkaus (14.58), laput kuntoon, battery kitusiin ja menoksi. Häkä taisi ehtiä syödäkkin jotain - on se sissi.....
Porista suunnistettiin kiivaasti kohti Tamperetta. Aurinko paistoi ja matka taittui.
Maisemat oli kauniita ja kesä parhaimmillaan. Tampereelle saavuttuamme tankkaus (16.36), lappujen täyttö......voi per.... ajetiin Huittisten ohi ja nyt ollaan menetetty
rutkasti kilometrejä. Aikalisä ja pikainen suunnittelutauko. "Ei ajeta suoraan Joensuuhun Lappenrannasta vaan kierretään Puuruvesi länsipuolelta Punkaharjun ja Kerimäen kautta" löytyi korjaukseksi Vellen kartalta.
"Mennään vielä Riihimäen kautta jolloin varmasti matka riittää". Ei kun kohti
Riihimäkeä - kohden uutta ja suunnittelematonta etappia.
Velle on meidän poppoon aivot ja yrittää pitää meitä Häkän kanssa
aisoissa. Vellellä oli siis luonnostaan "koordinointivastuu"
reitistä, kun me oltaisiin vaan Häkän kanssa ajettu ja katseltu maisemia.
Tampere - Riihimäki taittuikin 120 km/h vauhdissa koko matka ja meinasi aiheuttaa ylimääräistä tuppipuristusta kahdelle kokemattomammalle kuskille (allekirjoittanut ja Häkä). Naku pyörä, reipas sivutuuli ja etelän ruuhkat meinasivat olla kokemattomille kuskille (eka kesä,
ajokokemus alle 5tkm) kova pala purtavaksi. Niin vaan mentiin mutta varman päälle koko ajan. Tuolla 120km/h taipaleella saavutetiin aikataulua varsin sopivasti. Valinta
oli siis varsin oiva.
Riihimäellä mentiin "ruutukaava-alueelle" asti ja heitetiin Mäkkärillä ateriat naamariin (18.18). Sitten tankkaamaan ja öljyä koneeseen ja vahaa ketjuille (18.49). Häkällä nousi hiki karpalot otsalle kun kone olikin alkanut popsia oletettua enemmän öljyä. -
"se vi**n stefa olisi pitänyt
vaihdattaa sittenkin". No tämän ikäinen kone on terve kun sille öljy kelpaa. Itseaiaissa kone ei syönyt öljyä vaan se jätti läikkiä alleen kuten ajokoira. Ei siis mitään hälyyttävää, pitää vain tarkkailla matkalla. Ja ei kun kohti Lahtea. Lahdesta tarvittiin todistusaineistoa ja siksipä käytiin litrat nakkamassa tankkiin (19.47) ja täytettiin laput.
Taisipa Velle ehtiä sauhut vetäistä samalla. Lahdesta jatketiin Lappenrantaan.
Lapperantaan saavutiin kovassa rekkaruuhkassa. Lappenrannasta alkoikin homman vaikeampi osa. Alkoi kestävän oloinen vesisade ja pimeys alkoi painostamaan. Lämpötila oli tippunut tuolta hellelukemista noin 15 asteeseen. Lappenrannassa kokemattomammat (allekirjoittanut ja Häkä) lisäsivät vaatetusta - tuo kokenut sissi (Velle)
oli ajanut koko helle päivän goret ja pitkät kamat päällä ja ei
käyttänyt aikaa vaatetuksen lisäämiseen. Vaatetta siis lisää yläpäähän, tankkaus (21.53), brosyyrien täyttö, Häkä zekkasi että tartteko hepo öljyä ja
taas liikkeelle. Kumma kyllä ei väsymyksestä tietoakaan. Nokka siis kohti Joensuuta, mutta
uuden suunnitelman mukaan, Punkaharjun kautta.
Taisi ehtiä Häkä nakata sämpylän naamaankin - missä pirun välissä se
ehtii...
Matka Lappenrannasta Särkisalmelle oli kovaa koetusta kokemattomammille (allekirjoittanut ja Häkä) kuskeille. Velle laitettiin lead-pyöräksi, koska Vellellä oli jo 20 vuoden kokemus ajamisesta, Vellellä on XX:ssä pirun hyvät valot (eri vuosituhannelta kuin mulla ja Häkällä) ja olihan Velle yllytyshullu. Ekaa kertaa siis oltiin sateessa ja pimeyskin oli toista luokkaa kuin pohjoisessa. Pari rekkaa heitti
urista muutaman saavillisen vettä syliin ja housut alkoi nivusista vuotaa - ikävä
tunne olla nivuset märkänä.... Tällä pätkällä ekaa kertaa kävi mielessä että mahtaako meillä aika
riittää ja onko tämä järkevää ensinkään. Nopeus tippui varsin radikaalisti sateen ja pimeyden takia, joten ekaa kertaa ajetiin oikeasti aikaa vasten. Silti pysyttiin lestissä ja pyrittiin ajamaan turvallisuus näkökulmat huomioon ottaen. Särkisalmella pikainen tankkaus(23.09), brosyyrien täyttö ja matkan kohti Punkaharjua.
Vettä kuin esterin pe....tä edeleen. Ja voi ketunperät noita pikipaikkauksia....
ei ole kuin aja kysymys, kun joku lähtee niistä tangetin suuntaan...
Punkaharjulla lisättiin desi bensaa tankkiin (23.36) ja todettiin että tuo Särkisalmen pysähdys oli
turha. Reitin todistamisen kannalta olisi voitu ajaa suoraan Punkaharjulle.
Vesisade vei varmaan huomiokykyä Velleltäkin reittisuunnittelusta ja mehän
Häkän kanssa vaan ajettiin.... No ei paha lipsahdus mutta aikaa ei olisi
hurjasti liikaa tuhlattavaksi.
Punkaharjulta nokka kohti Kerimäkeä. Vettä edelleen kuin kahden Esterin pe...stä.... Punkaharju Kerimäki pätkä oli loistavaa mutkatietä, jossa oli upeita nousuja kaarteineen; tänne täytyy tulla paremmalla säällä uudelleen, mutta nyt mennään kuuttakymppiä
ja kieli keskellä suuta.....
Kerimäellä olikin sitten kaikki kioskit kiinni ja koko pitäjä tyhjä...ei siis todistusta että ollaan oltu täällä. No luotettiin että karttamitta tukee reittivalintaa, mitä se itseasiassa ei tee. Punkaharjulta lyhin reitti onkin Särkisalmen kautta Joensuuhun, mutta tätähän me ei voitu tietää silloin. Kun lähestyttiin Joensuuta niin alkoi aurinkokin häämöttää taivaan rannassa. Siis vesisade alkoi hellittää ja pimeys oli väistymässä - valoa tunnelissa sittenkin. Joensuussa pikainen tankkaus (01.32), broshyyrien täyttö, väsyneiden miesten tyhmiä juttuja toisilleen jotka silloin kyllä naurattivat.
Varmaan valvontakameran nauhoja selaavalla on ihmettelemistä ;-) Kuitenkaan ketään ei väsyttänyt kunnolla. Kylmät kaffit termarista ja batterya kitusiin ja kohti Lieksaa. Pikaisten laskelmien mukaan oltiin reilusti
alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, mutta marginaalia oli silti 50 minuuttia. Siis mahdollisuus onnistumisesta kyti vielä.
Lieksassa oltiinkin jo varsin hyvissä säissä. Itä-Suomessa on ihmeellisen venyviä jäniksiä. Tienlaidassa olevat nyrkin kokoiset ruskeat otukset ovatkin eturenkaan editse tien yli pinkaistessaan yli metrisiä monstereita. Muutama
jänis siis aiheutti pientä jarruvalon vilauttelua itäsuomessa. Lieksassa pikainen tankkaus (03.04), broshyyrien täyttö, Häkä juotti pollen ja taas mentiin, tällä kertaa kohti Kajaania.
Allekirjoittanut otti leadin tälle pätkälle. Pari "metristä" jänistä vilahti edestä, mutta muuten säästyttiin elukoilta. Yritettiin ajaa aikaa kiinni rajoitusten puitteissa kuitenkin. Koska olin säästellyt vaatteen laitamisessa Lappenrannassa alkoi minulla palella jalkoja. Housunihan kastuivat ja alla oli vain shortsit. Lämpötila oli laskenut jo liki kymmeneen ja mun kintut oli vi**n kohmeessa. Yhden kerran jaloteltiin ja tarkistettiin reitti ennen Kajaania. Kajaanin
saavuttaminen oli jonkinlainen helpotus koko matkalle. Oltiinhan jo selkeästi loppu taipaleella vaikka ajettiin aikaa vastaan edeleen. Kajaanniin saavuttiin siihen aikaan kun järkevät ihmiset on makeimmassa unessa. Kajaanissa meinasi olla ongelmia löytää Ouluun johtava tie, mutta pienen harhailun jälkeen sekin löytyi. Kajaanissa Häkä myös testasi refleksit ja otti takarenkaasta ääninäytteen pienen sivusaldin kanssa.
Oltiin nääs kääntymässä huoltikselle ja meikä leadi pyöränä ei ehkä
tehnyt omaa hiljentämistään kovin korrektisti ja Häkä taas sekunttia paria
myöhemmin tempaisi liinat kiinni jotta esti perään ajon. Seurasin kuitenkiin
peilistä kokoajan ja liutin pyörää olettaen että mennään yli
risteyksestä. No tuossa vaihessa itse kullakin on refleksit herkässä. Kajaanissa tankkaus (05.18), broshyyrien täyttö, batterya naamaan, rakon tyhjennys (meinasi muuten sukatkin kastua), pientä syötävää naamariin, lisää vaatetta ja menoksi kohti Oulua. Edelenkään ketään ei väsyttänyt
yleenpalttisesti.
Allekirjoittanut jatkoi leadina kohti Oulua. Matka nopeutta nostettiin hiukan. Häkälle tämä pätkä oli lopetus pätkä ja Häkä varmaan jo huokui ja huusi helpotuksesta. Aurinko rupersi jo lämmittämään ja olo alkoi helpottaa. Enää ei palellutkaan kun laittoi kuivat
tixtexien alle. Nyt siinsi tähtäimessä vain määränpää. Ohitettiin Utajärvi, Muhos ja hyvää vauhtia saavuttiin Ouluun. Ouluun tultaessa minä ja Velle vedetiin Hiiroisten Nestelle Häkän mennessä lopettamaan ajonsa jonnekkin muualle Ouluun - lucky you Häkä.....
Hiiroisten Nesteellä Vellen kanssa tankattiin (07.30), täytettiin broshyyrit, ja käänettiin nokka kohti lopetusetappia. Tutulla taipaleella kohti Raahea oli jo tiedossa että jos mikään ei laukea niin ehditään hyvin. Meillä oli edellen puolen tunnin marginaali. Matka Raaheen meni leppoisasti ja
vuorokautta taakepäin muistellen. Jotenkin tuo onnistumisen tunne nousi pintaan ja antoi voimaa skarpata loppun asti. Ihme ja kumma ei väsymyksenstä tietoakaan. Nostalginen
onnistumisen tunne herätti mieleeni ajatuksia BB1500 ajosta - eihän se olisi
kuin 12 tuntia lisää....
Raaheen tultiin, tankattiin pikaisesti (08.38), täytettiin boshyyrit ja mentiin lopetus kahveille Vellen kanssa. Poristiin reissu läpi ja ihmeteltiin että menihän se sittenkin vaikka satoi niin pirusti. Yli 4 tuntia ajetiin umpi pimeässä,
Itä-Suomen rekkarallissa pirunmoisessa vesisateessa. On meidät keitetty melko liemessä. Häkäkin tuplasi koko ajo kokemuksensa yhdessä vuorokaudessa.
Sitten kotiin ja kamppeitten purku. Viikarit ja Vaimo oli vielä nukkumassa kun
meikä lompsi kotiovesta sisään. Lukijat ajattelee että nyt se jätkä vetää pitkälleen ja kaatuu raatona sänkyyn. Ei ei.. Broshyyrit esille, kuitit jonoon, laput
kuntoon ja kirjekuoreen valmiiksi. Sitten nakkasin parin tunnin unet, pesin pyörän ja aloin valmistautumaan iltaa varten. Illaksihan olin luvannut lähetä vaimoni kanssa Kalajoelle Merisärkälle katsomaan JeanS:sää. Niin JeanS:n ennakko lippuja oltiin Velen kanssa Sunnuntaina hakemassa ja nyt oltiin menossa katsomaan.
Summa Summarum:
Väsymystä ei ollut missään vaiheessa matkan varrella. Ihmeellistä, autolla tätä ei tekisi, mutta pyörällä näemmä tekee.
Kannattaa valmistautua nopeisin reitin muutoksiin - niitä tulee kuitenkin.
Jos vesisade iskee niin muuta reittiä.
Porukalla on mukava mennä - muut vahtivat toisiaan ollaanko vielä meno kunnossa.
Meillä oli 17 pysähdystä. Jokaisessa menee 10-15 min / pysähdys --> Menee pirusti aikaa pysähdyksiin. Pidemmät etapit ja harvemmin pysähdyksiä jätää paremmin aikaa noille harvoille pysähdyksille.
battery on hyvä virkistys juoma
syömiset tiheästi ja vähän
Velleltä jäi kuitit ottamatta parilta kriittiseltä pisteeltä. Porukalla olisi pitänyt huolehtia että jokainen ottaa kuitit. Velle huolehti meidän reitistä joten noihin reitti ongelmiin hukkui myös vellen kuitit. No Visa lasku toimikoon todisteena. Jälkeenpäin lisäysenä mainittakoon, että Visa kuitit oli valideja tositteita reitin todentamiseen.
Loppu kaneettina voisi sanoa että Häkällä on edellen (kuukausi myöhemmin) ranne kipeänä - ei suostunut lainaamaan mun throttle rockeria (on muuten hankkinyt sellaisen jälkeenpäin). Per** ei ollut kipeänä kellään. Unirytminkin pääsi helposti kun laittoi nukkumaan vasta merisärkältä JeanS:n mainiota konserttia katsomasta tultuamme.
Kannattaa kokeilla mutta muistakaa turvallisuus ennen kaikkea. Lähtöajatuksena on oltava keskeyttäminen - kaikki on plussaa jos menee läpi.
Nälkä kasvaa syödessä - BB1500 aloitetiin suunnittelemaan välittömästi.