BB1500

Tällä kertaa paljastui että kuka meistä SS1000 kiertäneistä oli se hulluin. Loma alkoi osoittaa loppumisen merkkejä ja SS1000 ajosta oli jo kulunut 3 viikkoa. Oltiin kierretty perheen kanssa etelä-Suomi eikä ollut pariin viikkon päässyt ratsastamaan Hondalla. Ilta puhteina virittelin BB1500 reitin; lenkki pohjoiseen ja lenkki etelään. Mailailtiin Häkän ja Vellen kanssa, mutta tällä kertaa pojat ei olleet yllytettävissä. Kerta opetti nämä miehet. No todellisuudessa Häkällä oli edelleen per***n stefat vaihtamatta ja vaihtoaika olisi vasta seuraavalla viikolla. Käsikään ei tainnut vielä olla kunnossa ed. reissulta. Vellelä taas uutuuttaa hohtavan XX:n kilometrihuolto häämötti ikävästi jotta pitkä reissu ei nyt sopisi kuvioihin. Velle oli juuri palannut etelä-Suomen turneelta ja palautuminen tuolta reissulta oli kesken. Siis BB1500 pitäisi toteuttaa yksin - miksipä ei.... Säät näytti että hellettä riittäisi vielä pari päivää ja sitten tulee sadealueet länsisuomeen. Siis huomenna perjantaina liikkeelle. Pikainen pakkaaminen ja pyörän tarkistus. Edellisestä reissusta oppineena varasin evääksi vain Alppen pötköjä, kylmä kahveja (yllättävän paljon kofeiinia), Batterya, vettä ja termariin kahvia. Osan eväistä jätin kotiin sillä reittini olisi tarkoitus tehdä kahdeksikko, jonka solmupisteenä olisi Raahe. Olin myös tehnyt ihanneaikalistan josta näki jokaisen tankkauspisteen kellonajan jos homman ajaisi 32 tuntiin.

Perjantai aamuna siis aikaisin ylös ja Kesoilille. Otin Koutosen Villeltä MotoCafesta leiman ja toisen todistusmerkinnän aloituslappuun. Tankkasin pyörän (08.34) ja käänsin nokan kohti Oulua ja Kemiä. Matka Kemiin meni lentäen. Eka 200 km ei käytännössä tuntunut missään. 

Kemissä Tankkaus (10.30), broshyyrien täyttö ja matkaan kohti Kittilää. Samaiselta huoltikselta lähti muoviluotibomeri Oulua kohti keulat pystyssä - onneksi en tuolle nostanut kättä. Nää on juuri niitä joiden toilailuista saa lukea lehdistä ja muista tiedotusvälineistä. Helle alkoi painostaa joten tankkamisen kanssa ei viitsinyt kauaa aikaa kuluttaa. Siispä kylmä kahvi naamariin ja kohti Rovaniemeä.

Matka Rovaniemelle taittui varsin jouhevasti. Ei ihmeemmin liikennettä eikä eläimiä. Rovaniemelle saaavuttuani suunnitelin tankkaavani jossain Roi - Kittilä välillä, sillä tankillisella ajaa noin 350 km, mutta pikkuisen pitää jättää reserviä. Rovaniemellä ajoin harhaan ja kävin Napapiirin Shellillä heittämässä uukarin. Samalla heitin batteryn naamaan ja tarkistin kartasta oikean risteyksen joka oli aivan kaupungin kupeessa. Oli vain viitoitettu siten ettei kertonut Kittilän olevan tien varrella. Siis takaisin ja oikealle tielle.

Nyt tie vaihtuikin jo selvästi pienemmäksi mitä tähän asti oli ollut. Aurinko porotti ja oli todella kuuma. Piti aukaista takista tuulisuojan vetskari jotta sai ilman kiertämään myös puvun sisällä. Tuo helpotti ja kevensi ajoa varsin mukavasti. Suunnitelmanani oli siis tankana jollain pikku paikkakunnalla tämän etapin välillä. Laskin kuitenkin että Kemi - Kittilä väli on alle 300 km ja bensan pitäisi riittää perille asti. 30 km ennen Kittilää alkoi kylmä kahvi ja battery pyrkiä ulos joten oli pakko ajaa pysäkille. Pikaisen toimituksen jälkeen matka jatkui. Kittilään saavuttuani ajoin ensimmäiselle huoltikselle - niin siellä oli vain Diesel piste joten oli pakko jatkaa seuraavalle. Nesteellä pikainen tankkaus (13.55) ja matkaan kohti Sodankylää ja Kemijärveä. 

Matkalla Sodankylään vastaantuli paljon lajitovereita - olisiko kokkarit jossain? Porot piti tarkkaavaisuuden herkkänä. Poroja siis oli varsin paljon etapin varrella, mutta ne löntysteli helteisessä säässä hitaasti. Autolla Poroa ei saa ajettua tieltä millään keinoin, mutta motskarilla kun vääntää tuppea parin murahduksen verran lähtee porot kun hauki rannasta. Pyrin ajelemaan auto letkoissa jolloin olisin pienessä suojassa noilta arvaattomilta otuksilta. Sodankylässä ajoin varjoon ja päätin syödä hiukan. Alpen pötkö naamaan kylmän kahvin kera. Ketjun rasvaus ja öljyjen tarkistus. Samalla tuli pestyä itikat visiiristä. Hyvä keino on laittaa märkä paperi visiirin päälle pysähdyksen ajaksi ja sitten vain pyyhkäistä lopuksi pois. Reissussa helpoin ja tehokkain tapa. Sodankylässäkin oli sietämätön helle joten kohti Kemijärveä.

Edelleen porot pitivät valppaana ja niitä riitti. Motoristejakin tuli samaan tasaiseen tahtiin. Kaikille muuten nostettiin räpylää ja kaikilta myös tuli moikkaus takaisin. Etappi oli nopea ja tie oli jossain määrin tuttu sillä lapsena mentiin tästä aina mökille. Matka taittui nopeasti ja pian olinkin Kemijärvellä. Kemijärvellä kurvasin Teboilille. Viereiselle tankille rullasi Shadow ja ei aikaakaan kun jo ihmeteltiin ällistyttävää lämpötilaa. Aksentista päätellen ei ollut paikallinen heppu, mutta ystävällinen oli. Kerroin että olen pitkää reissua ajamassa ja en ole vielä edes puolessa välissä. Sain kunnioitettavia katseita - katsoi kuin vierasta sikaa. Varmaan piti hulluna, mutta kyllä motoristi ymmärtää toista motoristia anyway. Teboililla siis tankaus (16.37), pikainen veden hörppäys, broshyyrien täyttö ja valoihin odottamaan. Shadow kuskille vielä viimeinen nyökkäys valoissa ja niin jäi Kemijärvi taakse. Seuraavaksi nokka kohti Kuusamoa.

Suomulla teki mieli käydä kurkkaamassa josko vanhempani olisivat osakkeella, mutta muistin että he puhuivat menevänsä Kittilään. Siis ei kun kaasua koneeseen. Maaninkavaaran jälkeen olikin kiva seurata Ruka tunturin isonemista kilometri kilometriltä. Rukan juurella oli pakko ajaa sivuun ja napata kuva. Oli se niin komean näköinen nyppylä. Matka Kuusamoon taittui nopeasti ja vaivatomasti. Kuusamossa piti käydä kiertämässä kylän kautta sillä on jo vuosia välissä kun olen täällä edellisen kerran käynyt. Sitten Nesteelle ja tankki täyteen (18.19). Broshyyrit kunton ja kohti Hyrynsalmea. 

Matkalla Hyrynsalmelle ajoin Suomussalmen läpi ja se näytti perjantai iltana olevan varsinainen giljotiini motoristeille - varokaa motoristit. Kolmesta risteyksestä eteeni tuuppasi lipplakkinuorisoa autoilla ja kahdessa tapauksessa vasemman puolen raajojen refleksejä testattiin toden teolla. Piti aivan tarkistaa että toimiiko valot kun kaikki rynnii eteen. Valot toimi, mutta näyttää vain olevan kansan harrastus täällä päin Suomea kokeilla tuuria. Suomussalmelta selvittiin hengissä, joka kylläkin ihmetyttää näin jälkikäteen, mutta heräsipä kunnolla. Hirvien lisäksi piti siis vahvasti väijyä nuorsoa joka tuntui olevan perjantai kiimassa. Hyrynsalmelle mentäessä totesinkin että nuorisoa oli vaeltamassa varsin paljon kohti etelää. Matka Hyrynsalmelle meni autoletkassa ja seuraten noita ohittavia raketteja täynnä lippalakkihiphopkansaa. 

Hyrynsalmella käänsin ekalle huoltikselle. Huokaisin helpotuksesta ja tankkasin (20.20) pyörän. Autoja valui tasaisena virtana etelään. Olisiko Kajaanissa jotain tapahtumaa vai oliko nuorisolla menossa vain normaali viikonloppuparveilu. Täytin broshyyrit, hotkaisin Alpen pötkön, kylmä kahvin, pesin visiirin ja käänsin itseni etelään valuvaan virtaan sekaan. 

Jonossa ajelin illan hämärtyessä. Lämmintä oli edelleen, mutta nyt siedettävissä määrin. Kajaaniin saavuin illan suussa ja illan jo hyvin hämärtäessä. Valoissa pieni pysähdys, mutta muuten Kajaani läpäistiin helposti. Valoista lähtiessä karistin myös yhden takarenkaassa roikkujan. Kuskilla oli lippalakki väärinpäin ja musiikki soi varmasti Hyrynsalmelle asti. Sinneppä jäi roadstaria huudattamaan....Musamakukaan ei ollut meillä sama. Kajaanista siis kohti Iisalmea.

Autojono helpotti jossain määrin, vaikka kylläkin noita pommiohituksia näki edelleen. Aurinko laski taivaanrannan taakse ja pieni väsymys alkoi tuntua ahterissa. Välillä piti jumpata nousemalla seisomaan jalkatapeille ja takaisin istumaan. Hämärä loi myös pienen pelon hirvistä joten ajelin autoletkoissa ja pälyilin ylimääräisen paljon metsän reunoja. Iisalmeen saapuessani kaupungissa paloi jo katuvalot. Ajoin ABC:lle ja päätin pitää pienen tauon. Tankkasin pyörän (22.40), katsoin öljyt, pesin visiirin ja työnsin pyörän laidemmaksi. Rauhassa join termarista haaleaa kahvia ja söin Alppen pötkön. Nyt toden näköisesti alkaisi matkan raskain vaihe - umpipimeässä ajamista usean tunnin ajaksi ja vielä pahoilla hirvi alueilla. Päätin pudottaa nopeutta alle 80km/h oman turvallisuuteni vuoksi. Kunnolla jaloteltuani ja hiukan lisättyäni vatetta yläpäähän jatkoin kohti Pulkkilaa.

Totta oli tuo ajatus raskaasta ajosta. Nyt joutui tihrustamaan todella kovasti tien laitoja ja totesin reittisuunnitelmani ongelman. Ajoin pimeässä länteen jonne aurinko oli laskenut. eli taivanranta oli vaaleampi kuin nuo pellot ja metsät tien laidassa. Tämä lisäsi entisestään ajamisen raskautta. Hitaasti ja varman päälle etenin kohti pulkkilaa. Muutamassa autoletkassa yritin ajaa, mutta noilla näytti olevan niin kiire että päätin palattaa oman nopeuteni alle 80km/h. Jos nuokin autoilijat olisivat syntyneet puolituntia aikaisemmin niin ei taitaisi olla heilläkään noin kiire. Nyt tuli testattua Hondan pitkät valot ekaa kertaa. Itseasiassa ei ne niin hirvän huonot olekkaan. Ei kyllä haittaisi paremmatkaan, mutta kyllä ne riittämiin näytti.

Pyhännällä järvellä oleva vesisuihku oli hienosti valaistu ja teki mieli jäädä ottamaan siitä kuva mutta ajattelin silti runtata tämän etapin perille asti. Raahessahan minulla olisi tarkoitus pitää hiukan pidempi tauko, joten päätin säästellä aikaa sinne. Tämä pätkä on onneksi tuttu koska tätä väliä ajetaan vuosittain mökille mentäessä. Viikko sitten tultiin mökiltä joten mutkat, viitat ja mäet olivat iskostuneet aivojen sopukoihin. Piippolassa jo helpotti sillä nyt enään lyhyt pyrähdys Pulkkilaan ja isolle tielle kohti Liminkaa. 

Piippolassa kissalan pojat oli liputtaneet karvanoppa korollan bussipysäkille ja olivat antamassa stop and go rangaistusta. Olipa yllätys että tämmöisellä tiellä ja tähän aikaan tutkaavat. Oikeastaan hyvä vaan.

Pulkkilasta lähdetiinkin sitten kohti pohjoista ja määrän päänä oli Limingan Shell. Liikenne taas vilkastui selvästi kun ajoin 4 tietä ja ohittelijoita oli tuon tuostakin. Visiiri alkoi olla taas täynnä pikku itikkaa joita olin saalistanut hyvällä menestyksellä Pyhännän molemmin puolin. Ahteia alkoi taas väsyttää, mutta pieni taukojumppa sai veret kiertämään. Ihme kumma väsymyksestä ei ollut tietoakaan ja tarkkaavaisuuskin oli huipussaan. Takana alkoi olla jo yli 1000km ja 15 tuntia, mutta silti virtaa vaan tuntui riittävän. Hepokin pelasi hienosti. Takarengas vain huoletti kun sillä tulisi 10tkm täyteen tällä reissulla ja vielä olisi yli puolet jäljellä. Turhat revitelyt ja kiihdytykset piti jättää pois jo senkin takia. Liminka oli tietyn lainen helpotus pimeässä ajoon. Limina Raahe välihän on umpi tuttua tietä sillä kuljenhan päivittäin töissä Oulussa. Pitäjät matkan varrella oli täysin autioita vaikka oli perjantai.

Limingassa tankkaus(00.51), broshyyrien täyttö, visiirin pesu ja pientä jalkojen oikomista. Vuorokausikin oli vaihtunut ja viereiselle tankille tuli joku paikallinen muoviluodillaan. Kaveia ihmetytti kun kerroin että aamulla ennen yhdeksää olen lähtenyt liikkeelle ja en ole vielä edes puolivälissä. Itse oli menossa aamusta Räyskälään katsomaan jotain ajoja, joten pitkä ajo olisi hänelläkin. Siis ei kun tutulle taipaleelle kohti kotia. Revonlahdelle asti ajelinkin hissukseen mutta Revonlahden hirviaitojen kohdalle päästyäni nostin taas nopeuden 100km/h. Kotipihaan kaarsin sammuttaen koneen jo kadulla. Tämä siksi ettei viikarit heräisi suotta kun nukkuvat ikkunat auki kuitenkin.

Kotona odottikin valmis ruoka. Tarkistin matka suunnitelman, säät matkan varrelta ja totesin että hyvin ollan aikataulussa. Vaihdoin hiukan kamppeita, pesin hampaat ja siistiydyin hiukan. Vielä olisi toinen mokoma edessä... Odottelin hiukan että aamu alkoi sarastaa ja lähdin matkaan kohti Vaasaa. Vaimokin kävi siinä pitseissään kyselemässä että tulisinko viereen, mutta motoristi on motoristi - en langennut helppoon vaan hyppäsin pyörän päälle ajoin Raahen TB:lle ja tankkasin (02.10) pyörän ja jatkoin matkaa kohti Vaasaa. Näin jälkeenpäin ajatellen tuon verran olisi voinut uhrata vaimon tyytyväisyyden eteen - ei se kolme minuttia olisi aikataulua romuttanut ;-)

Alku matkan ajelin hämärässä mutta silmin saattoi nähdä kuinka aurinko nousi. Pyhäjoki ja Kalajoki oli hiljaisia seutuja aamu yöstä - ei sielun sielua. Vaatetta olin hitusen lisännyt kotosalla joten olo oli hyvä. Kokkolassa kävin pysäkillä juomassa batteryn pikaisesti ja jatkoin matkaa kohti Vaasaa. Uusikaarlepyyn risteyksen jälkeen suoran oikeassa laidassa häämötti kolme mörköä. Nuo oli juuri ne mitä olin pelännyt hämärä aikaan näkeväni. Emo hirvi poikasineen. Onneksi tarkkaavaisuus piti ja näin möhkäleet jo kaukaa. Hirvien kohdalla kokeilin poron karkoitustemppua, tuppi pari kolme kertaa nurin kytkin pohjassa. Sinne metsään sinkosivat kuin hauki rannasta. Onneksi eivät singonneet kohti - olisi joutunut vielä löysäämään kytkimen. Varmaankin poron ja hirven geeniperimä ei ole vielä muotoutunut pelkäämään autoa, noitahan on ollut vasta muutaman eläin sukupolven ajan, mutta ihminen ja paha ääninen laite saavat noille vibaa punttiin.

Ennen Vaasaa jouduin kerran vetämään pysäkille kun huomasin tuijottavani vain horisointtiin. Siis pysäkille ja pari edes takaista juoksua parkkialueen läpi sai tarkkaavaisuuden takaisn. Siltikään väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Etappi Vaasaan oli varsin raskas ja pitkä. Oli yksi reittini harvoista kolmen tunnin etapeista. Vaasassa ekalle huoltikselle, joka oli jo tuttu SS1000 kierrokselta. Tuolla tankkaus (05.11), broshyyrien täyttö ja matkaan kohti Poria.

SS1000 ajaessa ajoimme moottoritieltä harhaan joten nyt osasin välttää tuon sudenkuopan. Viittoja seuraten oikealle rampille ja kohti Poria. Nyt alkoi jo aamun liikennekkin herätä. Rekat oli palanneet pysäkeiltä tielle ja aurinko alkoi lämmittää. Työmatka liikennekkn näkyi vilkastuneen. Autoja tuli ja meni ja minä siellä seassa kohti Poria. Matkalla Poriin ei tapahtunut yhtikäs mitään. Tuo pätkähän Vaasasta Poriin on varmasti yksi Suomen yksitoikkoisimmista pätkistä ja se tuli todettua muutaman viikon sisään jo toisen kerran. Ainoa jännittävä tekijä etapilla oli jännitys siitä oliko tuo viimekerralla aikataulun särkenyt tietyömaa vielä käynnissä ja oliko se St1 jo aukaistu? Joo St1 oli auki ja tietyö oli pois. Helpotus ja huokaus. Kurvasin Porissa tutulle huoltikselle tankille. 

Tankkaus (07.55), visiirin pesu, kylmää kahvia ja alppen pötkö, siinä Porin saldo. Nesteen asema teki vielä tepposen kun ei antanut kuittia. Varmaan sinne olisi söpö kassaneiti kohta sipsuttanut, mutta päätin etsiä pankkiautomaatin. Siis hakemaan Otto-pistettä - siis sitä mistä saa tilisaldon. Pienen seikkailun ja liikenneympyrän 180sen jälkeen löysin pankkiautomaatin josta pikaisesti nappasin saldo kyselyn todisteeksi Porin visiitistä. Seuraava kohde olikin sitten Huittinen. Nyt en mennyt SS1000 halpaan ja ajanut suoraan Treen tielle vaan etsin Helsinkiin menevän väylän ja sukelsin sille. Kissalan pojat näytti täälläkin olevan aikaisin hereillä ja seuraamassa liikennetä. Mikäs siinä, kiva noita on nähdä Suomussalmen seikkailujen jälkeen - puistattaa vieläkin se meno siellä. Liikenne alkoi olla jo varsin tiivistä joten päätin pysytellä jonomuodostelmassa. Aikaahan minulla oli hyvin - laskujeni mukaan noin kolmentunnin marginaali. Toki yksi kunnon vesisade voi romuttaa tuon marginaalin. Matka Huittisiin oli varsin pitkäveteinen ja jonossa ajaminen mersun keulatähti preseessä ei ollut mieleeni. Pariin otteeseen kävin pysäkillä päästmässä myöhässä syntyneet editseni. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riitti. 

Huittisissa vedin pysäkille selvittääkseni reittiä eteenpäin. Karttani oli varsin huono ja tuon perusteella oli hankala selvittää tie numeroita. Reitiksi selvisi Humppilan kautta Forssaan ja siellä kartan tarkastus. Forssasta pitäisi mennä kohti Riihimäkeä - jospa sielä olisi viitoitus..... 

Matka Huittisista Humppilaan ja Forssaan oli samanlaista kuin oli Porista Huittisiin. Kiireisiä ihmisiä ja hulluja ohituksia. Aurinkokin alkoi jo porottaa aika kuumasti, helle päivä oli taas tulossa. Forssaan saavuttuani yritin etsiskellä Riihimäelle johtavaa tietä. Kun taajama alkoi harventua totesin että tuli harha laukaus taas. Taisi olla se Hämeenlinnan tie. Siis tien poskeen ja karttaa tutkimaan. Kyllä vaan, Hämeenlinnaan johtavalta tieltä pääsee myös Riihimäelle. Ei kun uukkari ja takaisin ja Hämeenlinnan tielle. Nyt oltiinkin sitten vaiston ja tie viittojen varassa. Minun karttani ei enään apuja antanut. No jos ei löydy Riihimäelle johtavaa tietä niin ajetaan Hämeenlinnan kautta. Tuoltahan menee 120 km/h nopeuksinen mottoritie ja ajassa ei paljoa menetä. Yritin kurkkia jokaista vastaan tullutta tien viittaa josko ne antaisi apuja Riihimäelle meneville. Ei vaan näkynyt, kunnes saavuin Renkoon. tuolle oli pelastava viitta Riihimäelle. 

Alkoi mutkainen ja kapea tie. Liikennettä oli paljon. Tietyssä vaiheessa alkoi moottoripyöräilijöitä tulla isoina popsina vastaan. Aikani tuota ihmettelin ja vastaan tulijoille lapasta heiluttelin. Pian huomasin syynkin sillä ohitin viitan jossa mainittiin Räyskälä. Tuollahan oli jotkut ajot kun se Limingan mieskin oli sinne menossa. 

Pian alkoi Riihimäki häämöttää ja kurvasinkin tutulle Nesteelle. Täällä samaisella Nesteellä tankattiin kun ajettiin SS1000. Tankkaus (10.16), boshyyrien täyttö, öljyntarkistus, vaatteiden keventäminen taas helle vaatetukseksi ja toki battery ja alppen sekä kylmä kahvi kurkusta alas. Taas jatkoin matkaa, tällä kertaa kohti Lahtea - tuttua reittiä tämäkin SS1000 kierrokselta. Juuri kuin huoltikselta kurvasin tielle, muistin etten rasvannut ketjua. Siispä pysäkille ja vahapurkki kouraan ja suhuuttelemaan ketjulle voidetta. Kyllä siinä pari vanhempaa rouvashenkilö ihmetteli jalkakäytävällä että mitä tapahtuu. Luulivatko lie joksikin hiphoppari sprayaajaksi - "kato Aune poika maalaa mopon ketjua" ;-). Matka kuitenkin jatkui kohti Lahtea. 

Riihimäki Hollola väli on mukavaa tietä ajella. Yllättävän joustavaa liikennettä ja mukavia maisemia. Autoletkassa saavutin Hollolan, josta kurvaus kohti itää ja Lahteen. Lahdesta pian häämöttikin tuo tuttu jyhkeä hyppyrimäki. Jos olen hullu itse, niin kuitenkin se verran on järkeä päähän jäänyt etten vapaaehtoisesti kiipeä tuommoiseen hökkeli rakennelmaan saati että hyppäisin sieltä vapaaehtoisesti sukset jalassa alas. Kyllä ne mäkikotkat on humuja ukkoja... Lahdessa tälläsin itseni Jyväskylään vievälle kaistalle. Matka soljui varsin sujuvasti läpi Lahden ja sitten vain kohti pohjoista. Niin eteläisin kärki oli nyt takana ja oletettavasti 2/3 matkastakin. Nyt alkoi hymy voittaa sillä usko onnistumisesta alkoi hiipiä ajatuksiin. Ihme kumma ei väsymyksestä tai tarkkaavaisuuden häviämisestä häivääkään. Olin kyllä tankannut batterya ja kahvia aika ansiokaasti itseeni - saa nähdä ollaanko loppu loma samoilla silmillä.

Pian tulikin opasteet että Hollolan kautta Jyväskylään on hiukan lyhyemmälti kun Jämsän kautta. Tämä sopi minulle hyvin sillä suunnitelmassani oli yli 100km ylimääräistä. Hollolassa oli kiva moottoritien pätkä jolla sai ajaa huimat 120. Yhdessä ohituksessa kyllä mittariin karkasi 137, mutta jääköön tuo salaisuudeksi.

Hollolasta länttä kohden ja Jyväskylään. Tällä välillä alkoi helle taas porottaa kunnolla. Välillä pysähdyin pika tyhjennykselle. Matka oli tylsä ja mitään sanomaton....

Jyväskylään saavuin helteessä 2.8.03. kello 13.18. Ajoin Jyväskylä keskustan ohi ja parkkeerasin ensimmäiselle huoltikselle joka vastaan tuli. Tankkasin ja söin ja join. Ja kuuma oli. Alkoi olla jo tuskaista goreissa. Huoltiksella mittari näytti 35 astetta. Siispä ei auttanut jäädä ihmettelemään vaan baanalle takaisin. Ei väsyttänyt vieläkään. Virkku olo ja jaksamisessa ei mitään epäselvää.

Jyväskylästä sitten ajeltiinkin jonossa pitkä pätkä. Tie on ahdas ja paljolti liikennöity. Vaan mihnkäpä sitä olisi kiire. Aikaa oli rutkasti ja ilma oli kaunis. Himpun huoletti tuo helle ja sen aiheuttamat tepposet. Jaksaako kuski tässä helteessä ja miten ilmajäähkärikoneen lämmöt voi. Ja kyllä voi... Hondassa oli öljyntäyttöaukkoon laitettava lämpömittari ja helteellä viisari pyrki nousemaan 110 asteeseen. Tällöin päätin että hankin lauhduttimen seuraavaksi kesäksi.

Matka Jyväskylästä Pulkkilaan oli rauhallinen mutta lämmin. Koneen lämpöjä piti tarkkailla välillä mutta hyvin lämmöt pysyi kuosissa. Kerran piti pysähtyä juomaan ja vastaavasti tyhjentämään. Pulkkilaan saavuin 16.31. Kurvaus ABC:lle ja tankki täyteen. Broshyyrien täyttö ja normaalit juomingit. Ja kohden Raahea - päätepistettä. Sairas helle edelleen.

Pulkkilasta lähtiessä alkoi jo usko nousta pintaan - tämä onnistuu! Rauhallisesti ja varman päälle laskettelin kohden Raahea. Lähemmäksi rannikkoa tultaess alkoi taivas mennä synkkään pilveen - oikein synkkään. Helle helpotti, mutta sade uhkasi.

15km ennen Raahea alkoi sataa. Ja sitä tuli todella paljon. Kunnon ukkosmyrsky! Nopeuden joutui pudottamaan alle 40 km/h sillä eteen ei nähnyt ja tille kertyi valtavasti vettä. Onneksi tässä vaiheessa matkaa - viimeisillä kilometreillä. Puku vuoti välittömästi. Tällöin päätin että ensikesänä minulla on kunnon GoreTex puku eikä halpa kopio - varokaa halpoja kopioita ;-)

Raaheen tultiin ryömintä vauhtia rankkasateessa. Kaarsin Saloiten Essolle pidättelemään sadetta. Otin tankin täyteen josta tulikin lopetus kuitti. 17.58 reissun viimein kuitti. Olipa Essolla muitakin motoristeja pidättelemässä sadetta. Käytin tilanteen hyödyksi ja menin porisemaan. Kerroin oman tarinani ja pyysin "poikia" signeeraamaan minulle lopetus broshyyrit. "Pojat" oli Varkauden seutuvilta ja tulossa Ouluun maatalousmessuille. Taisivat "pojat" jo olla varttuneemmassa iässä mutta kuitenkin nuorekkaita. Ja toki he auttoivat broshyyrien kanssa.

Sade laantui ja lupasin etelänhepuille näyttää paikallisen leirintäalueen. Majapaikkaa kun etsiskelivät ja sateen perässä eivät halunneet lähteä ajamaan. Ajoin kaupungin läpi letka perässä. Ohjasin heput leirintäalueelle, kiitin signeerauksista, ja kaarsin kohden kotia.

Hurautin pyörän talliin ja sammutin koneen. Se oli sitten siinä - tuli tehtyä. Pyörän mittarin mukaan 2591.3 kilometriä. Kellon mukaan 33.5 tuntia - liki pysähtymättä. Aikaa olisi jäänyt reilusti, mutta sade kelillä tilanne olisi ollut täysin toinen.

Kotiin päästyäni purin kamat, söin ja odottelin iltaa. Nukkumaan menin vasta illalla jotta unirytmi ei häiriintyisi. Silti ei väsyttänyt. Seuraavan päivänä pyörän tarkistus ja pesu. Kaikki kunnossa paitsi takarengas ihan finaalissa. Öljyt meni vaihtoon kävi ne niin lämpöisenä ja kilometrejäkin tuli.

Opit tästä reissusta oli:

Mikä tahansa tämmöisellä reissulla voi mennä pieleen. Pyörä menee rikki, kuski väsyy tjms. Näin on myös ajateltava. Jokainen kilometri on plussaa.

Tässä reitti jonka ajoin: